Kontrolloinnin tarve, vai kevyt neuvo? - Äidin oivalluksia
Tarve! Tarve saada oma äänensä kuuluviin, tarve saada toteuttaa asiat juuri omalla tavalla kun siihen on tottunut. Halu pitää asiat järjestyksessä ja että kaikki tulee hoidettua!
Halu saavuttaa jotain. Onko elämässä pakko kokea hyötyä siitä, että toiset tekevät juuri niinkuin minä haluan tai niinkuin minä ajattelen olevan oikein?
Pystytkö hallitsemaan tilannetta työssäsi vai kuljetko muiden mukana, mutta tiedostat että haluaisit tehdä asiat jotenkin toisin. Mutta et uskalla sitä sanoa. Ja kun pääsee kotiin, kaikki tuplaantuu. Kotona sinulla on se ns. Valta vaikuttaa! Ehkä ajattelet että kotona uskallat tehdä asiat eritavalla tai että toisten on tärkeä tehdä asiat sinun tavallasi, koska muualla et anna itsesi tulla kuulluksi!
Itsellä kesti pitkän aikaa, että ymmärsin tai annoin itseni ymmärtää sen, että yritän vahvasti hallita tilannetta ja että asiat tulisi hoidettua jotenkin “kunniallisesti”.
Onko se tarpeellista? Pitääkö kaikki toteutua aina niin täydellisesti? Voiko jotain tehdä vain puolitiehen, mutta silti asiat järjestyvät jos niin on tarkoitus. Kaiken ei aina tarvitse olla niin viimeisen päälle! Vai tarvitseeko?
Kontrollointi antaa ihmismielelle turvaa, että hommat pysyvät hallinnassa, aikataulu pitää ja kaikki on turvassa. Kontrollointiin voi yhdistää myös ohimennen miellyttämisen, haluan että toiset miellyttävät minua ( vaikka sitä ei pysty tietoisesti näin ajattelemaan) että minä tulen tyytyväiseksi!
Jos koen että minun täytyy miellyttää muita, että muut ovat tyytyväisiä, niin samalla sitä hakee myös huomaamattaan itselle, että minä saan myös osuuteni. Vaikka se tulee hieman ehkä väärällä tavalla?
Neuvoni, jotka yritän antaa, tulkitaan monesti juuri väärin,kontrolloinniksi. Se kuinka pystyn sanoittamaan itseni ja kuinka toinen tulkitsee. Asialla on aina kaksi puolta.
Varsinkin näin äitinä, kahden pienen pojan äitinä sekä vaimona haluan, että ruoka tulee ajallaan,mennään nukkumaan ajallaan, koti on siisti, lelut oikeilla paikoilla päivän päätteeksi, sitä pyritään pitämään se kontrolli itsellä, “tiedän tarkan suunnitelman” päivälleni, kun näin tehdään,päästään ajoissa oikeisiin paikkoihin.
Mutta sitten kun tulee ne ns. Häiriötekijät, joku muu tekee ruoan sun puolesta, joku haluaa imuroida, joku haluaakin jotku toiset vaatteet, joku haluaisi leikkiä vielä yhden leikin. EI! -Kun äiti sanoo, niin nyt tehdään näin! - tulee melkein kuin paniikki! Menetänkö hallinnan arjestani! Miten pystyn nyt ratkaisemaan tämän!?
Kerrankin kun saa vaikka apua, sitä on voinut mielessään toivoa monta kertaa aiemmin, ja vihdoinkin se toivomasi hetki on siinä, siitä ei osaa nauttia! 😯
Mutta kontrolloinnin tarve voi kuulostaa pahalta! Ei ole kiva yrittää olla hallitseva, pomotteleva, määräilevä, päällepäsmäri! Eihän meistä kukaan halua tuollaista nimikettä!
Mutta syvällä sisälläsi olet jotain aivan muuta! Olet ehkä löytänyt nuo aiemmat piirteet itsestäsi, että yrität hallita arkea ja siinä ehkä samalla muita! Ehkä nyt koet, että olet kamala ihminen, tunnistit itsestäsi nuo kaikki! Mutta ei… Et ole kamala!
Sinä omistat vastuullisuutta, tarkkuutta, ennakointikykyä ja sitoutuneisuutta! Omistat kaikkia noita syvällä sisimmässäsi! Et vain ehkä ole osannut nimittää niitä itsellesi!
Kun koet kontrolloinnin tarvetta ensi kerralla, kun haluat että joku tekee juuri niinkuin sinä haluat, hengitä ensin muutaman kerran syvään sisään ja kysy itseltäsi, olenko tästä tilanteesta vastuussa? Voinko antaa tämän hetken olla hieman kevyempi? Tarvitseeko tämän tehdä niin täydellisesti? Voinko delegoida asioita ja nauttia tuloksesta vaikka tulos olisi eri, miten itse olisit sen tehnyt.
Näin opit vähitellen pienesti huomaamaan että arki ei kaadu siihen, että kaikki ei ole sinun harteillasi. Voit luovuttaa vastuuta, ja nauttia itsekin enemmän!
Ota voimasi käyttöösi ja päästä irti itsesi soimaamisesta ja siitä että kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan!
Puhun vahvasta omasta kokemuksesta, ja voin sanoa, että on aivan mahtava herätä siihen kuinka vahva se oma tarve on ollut, mutta nyt haluan vähitellen päästää tuosta köydestä irti ja vastaanottaa enemmän rennompaa arkea ja suvaitsevamman vanhemman keskustelutaitoja, jossa lapsen tarpeet tulee paremmin kuulluksi!
-Marjo Knutar