Voiton Puolella - äidin hetki
Kun tunteita koetellaan ja välillä on raskasta, on itsekin välillä todella tärkeä saada sitä omaa hengähdystaukoa lapsiarjessa. 💃
🩷On jopa ihanaa kun pääseee sateisen päivän päätteeksi ulos hieman kävelemään ja ihmettelemään sitä luonnon kauneutta ja tuoreutta! Siinä on vaan niin hyvä olla!
Keho vapautuu ja jotenkin nuorentuu kaiken ssn arjen pyörityksen keskellä. Voin hyvin - voin todeta itselleni ollessa ulkona: elämä hengittää, minä voin hengittää. On hyvä olla!
Se vaatii kuitenkin valinnan. Se vaatii sen että jätän itkevän lapsen hetkeksi isän kanssa. Lapsi olisi halunnut pysyä kiinni äidissä, mutta äidin olotila voitti. Sanoitin “ olen 15 minuuttia poissa”. Itkevä taapero jäi isän syliin, ja hänen tapaistaan, kun itkee oikein lujaa, melkein kyökkää. Mutta ajattelin, isä pärjää kyllä. Ja kiukkuava eskarilainen siihen päälle osoitti rennosti mieltään. Tein kuitenkin päätöksen, äiti ottaa nyt tämän hetken itselleen ja vapautuu hetkeksi luonnon syliin!
Koen voimaantuvani luonnossa!
Asetin itselleni selkeän aikomuksen kävelylle (halu omaan aikaan) - sanoitin asian puolisolle (sanoitin) - vaihdoin vaatteet (toteutin) - sanoin heipat ja pusut (konkretisoitui) - ja ovi sulkeutui (voitto).
En luovuttanut, itku ja kiukku tuntui pahalta, mutta luotin siihen että isi pärjää kyllä! 🩷
🌷Ja todellakin! Isätkin on kuin luotu siihen että saavat välillä sen vastuun itselleen, vaikka ei sitä ehkä myönnä. Saavat rakentaa sen juuri isä-lapsi suhteella ilman että äiti hösää kokoajan vieressä.
Mutta mitä olen oppinut, on tärkeä sanoittaa jo ajoissa, että toinen ehtii valmistautua henkisesti.
Puolisoni on kyllä jo tottunut minun äkkinäihin päähänpistoihin ja ei tarvinnut pitkää valmistelua tällä kertaa 😂👋
Kun tulin kotiin, hyvätuulisuus ja puhe kaikui ulko-ovelle asti! -♡VOITTO♡